Perheiden tarinat: Eemilin ja klovnien ystävyys

Eemil ja tohtori Mutkalalla poseeraamassa iloisesti nenänsiirto-operaation jäljiltä!

Perheiden tarinat: Eemilin ja klovnien ystävyys

Päiväsairaalasta kuuluu suuren urheilujuhlan tunnelma: Yleisö hurraa, juontaja juontaa, mäiskähdyksen ääniä, pettymyksen ja riemun kiljahduksia. Mitä ihmettä? Siellä pelataan Klovnimaalia, Eemilin ja klovnien yhdessä kehittämää peliä, jonka säännöt ovat ainakin klovneille vielä vähän hämärän peitossa. Hauskaa kuitenkin riittää! Eemil seuraa peliä, opastaa klovneja ja riemuitsee onnistumisista sekä epäonnistumisista yhtä lailla. 

Mutta keitä ovat nämä Klovnimaalin pelaajat ja miten heidän ystävyytensä on rakentunut tähän riemukkaaseen pisteeseen? Täytyy aloittaa alusta. Mukana tarinassa kulkee Heidi-äidin suoria lainauksia.

Sairausmatkan alku

On vuosi 2022. Eemilin perheeseen kuuluu äiti Heidi, isä ja kolme veljeä. Veljistä kaksi on muutaman vuoden Eemiliä vanhempia ja yksi on pikkuveli. Perheen elämä oli tavanomaista perhe-arkea, kunnes eräänä päivänä Eemil sairastui äkillisesti. Eemilillä meni ensin yhtäkkiä vatsa sekaisin ja perheessä luultiin, että kyseessä on ihan normaali vatsatauti. Mutta lapsi meni lopulta niin huonoon kuntoon, ettei pystynyt enää kävelemään, eikä mikään pysynyt sisällä.

"Kun sillon mentiin päivystykseen ambulanssilla ja siitä osastolle, niin oltiin siellä sitten yhtäkkiä neljä viikkoa", Heidi-äiti kertoo. Osastolla perhe vietti kolme ensimmäistä viikkoa tietämättömyydessä, minkä aikana tutkittiin selittämättömiä oireita. "Oli varmaan pahin just se kun sitä tutkittiin eikä syytä löytynyt millään. Etittiin ja etittiin ja kun maksa- ja muut arvot vaan nousi." Eemil ei pystynyt tänä aikana syömään tai juomaan mitään, vaan kaikki ravinto lääkkeineen annettiin suonensisäisesti. Kolmeen viikkoon mahtui melkoinen tutkimusten kirjo: Tehtiin magneettitutkimusta, otettiin verikokeita, keuhkokuvia, ultraääniä ja kaikkea mahdollista, ennen kuin lopulta tähystettiin, minkä tuloksena löytyi syy oireiluun: Eemilillä on suolistosairaus. Sairaus oireili todella rajulla tavalla, mikä oli aluksi hämännyt tutkijoita, kun suolistosairaus ei normaalisti ilmene niin voimakkaasti. Suolistosairautta ei siitä syystä osattu alussa edes epäillä.

Kun Eemil heräsi tähystyksen nukutuksesta, hän kiitti diagnoosin tuonutta lääkäriä kohteliaasti. "Hän oli vielä ihan unenpöpperössä, mutta oli kovin kiitollinen kun sai tietää mikä häntä vaivaa", Heidi naurahtaa. Toimenpiteen jälkeen lapsi oli kivulias vielä viikon ajan, minkä jälkeen perhe pääsi osastolta kotiin. Kotona saatiin kuitenkin olla vain reilu viikko ennen takaisin sairaalaan päätymistä. Uusissa tutkimuksissa todettiin suolistosairauden lisäksi sen liitännäiset maksa- ja sappisairaudet. "Se oli oikeastaan helpottavaa kun sitte tiesi mikä häntä vaivaa."

Ilon pilkahduksia sairaala-arjen keskellä

Sairaala-arki tuntui Eemilistä tylsältä, koska siellä ei ole juuri mitään tekemistä. Erityisesti alkuvaiheessa kesken tutkimusten perhe oli osastolla eristyksissä, sillä lapsella epäiltiin olevan jokin tarttuva sairaus. Neljä viikkoa on pitkä aika viettää käytännössä yhden huoneen sisällä. Mutta onneksi sairaalassa on myös mukavia asioita, jotka tulevat vieläpä lapsen itsensä luokse.

"Eemil oli ensin täysin eristettynä, kun sitte Sairaalaklovnit kävi kurkkimassa sieltä ovessa olevasta pikku ikkunasta, ja hän tykkäs heti ihan hirveesti!", Heidi muistelee silmät loistaen. Vaikka eristettyyn huoneeseen ei päästy vierailemaan, nautti Eemil klovnitohtoreiden Kingin ja Mutkalallan hassuttelusta. Äiti muistaa, kuinka todella väsynyt ja kiukkuinen lapsi heräsi ihan eri tavalla eloon, nauroi kippurassa ja oli innostunut klovnien kohtaamisesta

– vaikkakin ensimmäisellä kerralla vain ikkunan takaa.

Ensimmäinen klovnikontakti tuli heti Eemilin ensimmäisten sairaalapäivien aikana, kun vielä ei tiedetty lapsen diagnoosia. Tämän jälkeen Eemil osasi aina kysellä, että "Koska klovnit tulee taas, tuleekohan ne taas mua moikkaamaan?”, Heidi naurahtaa,"joka kerta hän aina odotti klovneja." Äiti kuvailee klovnien tapaamisen muodostuneen nopeasti Eemilin sairaalapäivien kohokohdaksi.

"Sillon kun Eemil ei jaksanu tehdä mitään, vaan makasi paikallaan eikä jaksanut ees liikkua ite, niin sitte kun klovnit tuli, niin hän oli erittäin ilonen ja jaksoi sen viisi minuuttia nauraa ihan kippurassa, ja sit hän nukahtikin väsymyksestä."

Eemil vappuhassuttelujen jäljiltä

Hassuttelua sairaalassa

Muutaman vuoden aikana perhe on käynyt aktiivisesti sairaalassa, ja Eemilin toiveesta sekä sattumalta tavannut klovneja useasti. Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaisia hulvattomia, hassuja ja ikimuistoisia tilanteita. Sairaalan käytäville, osastoille ja huoneisiin on rakentunut vaikka minkälaisia mielikuvitusmaailmoja sekä leikkejä. Heidi muistelee, että esimerkiksi muutama vuosi takaperin korona-aikaan kun tuli pestä käsiä koko ajan, niin klovnit meinasivat mennä käsiä pestessä itse viemäriin. Eemil nauroi aivan kippurassa sitä miten klovnit mahtuvat viemäriin. Hän kysyi naurun välissä henkeä haukkoen äidiltä, että "äiti miten noi voi mennä viemäriin, ei sinne voi mennä!".

"Sit aina kun Eemil näki siitä huoneen oven pienestä lasi-ikkunasta kun te kurkitte, niin hän hihkaisee äidille, että taas ne klovnit katsoo mua tuolta, mitähän ne on tänään keksineet?”

Klovnimaali-urheilulajin syntyhetket!

Turun Majakkasairaalassa osastojen huoneista näkee joko isolle aulan valopihalle tai sairaalan ulkopuolelle. Ensimmäiset kolme viikkoa perhe oli huoneessa, josta näki vain sisälle sairaalan aulaan. Eemil vietti päiviään kurkkien ikkunasta aulaan, jospa näkisi ikkunasta klovneja. Näin klovnit olivat läsnä, vaikka heitä ei olisi nähtykään päivän aikana. Lopulta perhe pääsi myös huoneeseen, josta näki ulos Kupittaan juna-asemalle. Eemil tykkäsi katsella junia ja ohi lipuvaa autoliikennettä, minkä lisäksi uudessa huoneessa oli myös TV. Pitkässä sairaala-ajassa huomaa kuinka pieneksi maailma muuttuu, kun on jumissa pienessä huoneessa. Mikä tahansa arjen tasaisuutta ravisteleva juttu muodostuu myös todella tärkeäksi: TV, ikkunasta näkyvät junat, aulassa pyörivät ihmiset tai huoneessa vierailevat klovnit.

Etäyhteydet tiivistämässä klovnien ja lapsen ystävyyttä

Sairaalaklovneilla on ollut viimeisen vuoden aikana mahdollisuus järjestää etävastaanottoja. Lisäksi maksuttoman Sairaalaklovnit-sovelluksen kautta voi olla klovneihin yhteydessä ja lähettää Pallopostia. Etävastaanotot on suunnattu kotihoidossa tai muuten sairaalakontaktissa oleville, kotona hoidettaville lapsille. Jokaisella sairaalalla on omat menetelmänsä etävastaanottojen suhteen, lue lisää täältä.

Eemil ja pikkuveli klovnien etävastaanotolla

"Eemil odottaa ihan hirveesti joka kerta niitä etävastaanottoja", Heidi kertoo. "Pallopostia se katsoo joka päivä, että onko tullut Pallopostia, ja sit tietty odottaa sitä et näkee teidät sairaalassa." Heidi kuvailee klovneista tulevan Eemilille jatkuvasti yhä tärkeämpiä. Lapsi odottaa sairaalaan lähtiessä tai sairaalassa ollessaan, että koska klovnit tulevat tapaamaan häntä. Ja sitten klovnien saapuessa Eemil puhkeaa silminnähtävään riemuun, Heidi kuvailee hymyillen.

Esimerkiksi muutama viikko takaperin oli sovittu Pallopostin kautta, että Eemilin tullessa sairaalaan ovat myös klovnit paikalla. Eemil mietti sairaalassa ollessaan jatkuvasti, että missähän klovnit ovat, ja että ovatko he jo tulossa häntä katsomaan, Heidi kertoo. Lapsen puhelin oli unohtunut kotiin, eikä hän voinut olla yhteydessä klovneihin, mikä luonnollisesti harmitti Eemiliä suuresti.

Onneksi kuitenkin tohtorit Pelkkä Sitruuna ja Kuopiosta Turussa vierailulla oleva Kimu-Räntti tulivat sattumalta heitä vastaan. Eemil oli äidin kanssa sairaalan ylemmissä kerroksissa ja näki hissin viereisistä ikkunoista, että klovnit olivat ala-aulassa. "Eemil näki klovnit ikkunasta ja veti meidät hissiin hihkuen että äiti nyt mennään äkkiä niitä vastaan ettei ne ehdi vaan karata mihinkään", Heidi nauraa, "sit ei päästykään siitä tilanteesta pitkään aikaan kun Eemilillä oli niin hirveesti asiaa klovneille". Kuopion klovnille muistettiin kertoa muun muassa se, että Klovnimaalia pelatessa Kingi oli kopauttanut Pötkö-mailalla kattoon ja melkein pudottanut kattopaneelin alas. Tärkeitä uutisia!

Eemil, tohtori Sitruuja ja tohtori Kimu-Räntti.

"Etäyhteyden mahdollisuus tiivistää lapsen ja klovnien suhdetta tosi paljon."

Heidi on kokenut, että etävastaanotot ja Pallopostin käyttäminen on tiivistänyt klovnien ja Eemilin suhdetta. Nyt ei esimerkiksi tarvitse odottaa klovnien näkemistä seuraavaan käyntikertaan asti, vaan voi olla yhteydessä, leikkiä ja hassutella etäyhteyden kautta. Etävastaanotoilla Eemil on tykännyt esitellä klovneille omia tavaroitaan, esimerkiksi uusia kenkiä, reppua tai penaalia. Tätä kautta lapsen oma maailma tulee näkyväksi: Mukana tilanteissa ovat lapsen oma tila, omat lelut ja tavarat, minkä vuoksi myös lapsi on rentoutuneempi ja auki klovnikontaktille. Tämä ei ole normaalisti sairaalassa mahdollista. Etäyhteyden kautta saatujen tietojen kautta klovnit voivat tarjota lapselle hänen kiinnostuksiaan vastaavia leikkejä tai tilanteita. "Hän tykkää näyttää kodin arkea teille, et hänellä ei pelkästään oo olemassa se sairaala", Heidi kertoo.

Tiivistynen ystävyyden kautta on myös selvinnyt se, että Eemil tykkää jääkiekosta – ja erityisesti Oulun Kärpistä. Jääkiekko-teemaisista tilanteista on syntynyt mm. blogin alussa mainittu Klovnimaali-peli, johon klovnien joukkueelle on kehitetty yhdessä maalilaulu sekä Eemilin etävastaanotoilla esittelemistä pehmokavereista koostuva pelaajaketju.

"Mä otan tosi paljon kuvia ja Eemil aina kommentoikin että äiti sä otat aina kuvia kun klovnit on käymässä", Heidi naurahtaa, "Ne on tosi tärkeitä muistoja ja ne on sitten vuosienkin päästä tallessa. Sairaalasta ne ilon hetket jää muistiin."

Klovnien merkitys sairaala-arjessa

"Siinä on ihan tosi suuri ero että tapaako klovnit vai ei", Heidi toteaa. Esimerkiksi muutama viikko sitten oli suunnitteilla toimenpide, johon Eemil toivoi klovneja mukaan. Klovnit olivat poikkeuksellisesti tuona päivänä poissa sairaalasta, mikä harmitti Eemiliä todella paljon. Hän oli kiukkuinen, eikä olisi halunnut mennä sairaalaan ollenkaan, ellei klovnit ole tapaamassa häntä missään vaiheessa. Toisella kerralla tohtori Sitruuna oli mukana Eemilin kanyylinlaitossa, jota lapsi ei yleensä kauheasti jännitä. Mutta tällä kertaa hänen puuhatessaan Sitruunan kanssa jotain toimenpiteen aikana, hihkaisi Eemil iloisena että ei huomannut kanyylin paikalleen laittamista ollenkaan, Heidi muistelee, "Kyllä siinä on ihan huomattava ero".

"Kun klovnit on mukana, niin Eemil jännittää vähemmän ja hän on tosi paljon iloisempi."

Eemil on myös rohkaistunut itse kysymään klovneja mukaansa jännittäviin toimenpiteisiin. Heidi muistelee kertaa, jolloin Eemil kysyi häneltä, että voiko hän pyytää klovneja mukaan. Nukuttaminen ja koepalan ottaminen jännittivät Eemiliä kovasti, minkä seurauksena hän päätyi itse kysymään Pallopostin kautta klovneja mukaan toimenpiteeseen.

Tohtori Mutru ja Eemil matkalla nukutukseen.

Klovnit ovat vahvasti läsnä perheen ja erityisesti Eemilin arjessa. "Klovnit on jatkuvasti läsnä meillä arjessa. Eemil puhuu joka päivä klovneista, ihan joka päivä", Heidi naurahtaa lempeästi, "sellaista päivää ei ookkaan kun hän ei mainitse klovneja." Eemil tutkii päivittäin Sairaalaklovnien nettisivuja ja somea, katselee Sairaalaklovnit-sovelluksesta klovnien videoita ja tarkistaa Pallopostia. Klovnien kontakti on ihan supertärkeä hänelle, Heidi toteaa.

Eemilin isoveljet eivät aina ymmärrä hänen sairauttaan ja jatkuvaa sairaalassa ramppaamista. Klovnit ovat Eemilille täysin hänen oma juttunsa ja iloa tuova asia välillä ikävässä sairaala-arjessa. Kun hänellä on etävastaanotto, niin pikkuveli saa tulla mukaan, mutta isoveljet eivät ole tervetulleita. Pikkuveli oli vain 9kk ikäinen, kun Eemil sairastui, ja pikkuveljen sairaalavierailut ovat olleet erittäin tärkeitä. Isommilla veljillä on muutaman vuoden ikäero Eemiliin, mutta heidän on vaikea ymmärtää hänen maailmaansa, sairautta ja sairaalaa, Heidi kertoo. Sairaalaklovnien etu ja voima onkin sekä sairaalamaailman että lapsen maailman tunteminen ja niiden yhdistäminen luontevasti siten, ettei lapsi koe olevansa vieras tai oudossa paikassa. Lapsen maailma tulee klovnien kautta sairaalaan.

Perheellä on ollut käytössään Sairaalaklovnien koko “paletti”: Kohtaamiset osastolla, apu toimenpiteissä, Pallopostiyhteys, kommunikaatio ja kutsuminen toimenpiteisiin Pallopostin kautta ja vielä päälle etävastaanotot. "Se on Eemilistä itsestä lähtösin, koska hän haluaa puuhata teidän kanssa mahdollisimman paljon", Heidi kertoo, "eli kaikki mikä vaan on mahdollista niin käytetään."

Heidi toteaa kokevansa, että Sairaalaklovnit ottavat jokaisen lapsen yksilönä, huomioiden lapsen kiinnostuksen kohteet. "Nykyään otetaan aika paljon ihmisiä huomioon massana, ja te huomioitte jokaisen omana yksilönä ja ootte kiinnostunut siitä mistä lapsi tykkää", Heidi kertoo. Esimerkkinä hän nostaa tilanteen, jossa perheen sairausmatkan alkuvaiheessa osastolla tuli ilmi, että Eemil tykkää Ryhmä Hausta. Klovnit ottivat tuolloin heti Ryhmä Haun tilanteeseen mukaan ja Eemil oli hetkessä myyty, nauroi ja ilakoi klovnien mukana.

"Sairaalassa joudutaan aika usein hyppimään osastolta toiselle", Heidi toteaa. "Suolistoa tutkitaan monessa eri paikassa ja toiset tutkimukset tehdään taas eri paikassa ja välillä unohdetaan et se lapsi on yksilö. Sit hän saa olla teidän kanssa oma itsensä ja te tuotte sitä iloa, vaikka sitä iloa ei muuten sairaalassa käynneillä olis kun jännittää. Sen pienen hetken lapsi saa olla lapsi."

Tohtorit Mutkalla ja erikoisnukutuslääkäri Pötkö vierailulla Eemilin luona

Sairaala-arki jatkuu

Eemil käy jatkossakin tasaisesti Tyksissä ottamassa biologista lääkettä. Suolistosairaus on koko elämän mittainen sairaus, joka yleensä pysyy hallinnassa lääkityksellä, mutta nytkin se aktivoitui kesällä tuntemattomasta syystä. Perheen piti nostaa lapsen lääkitystä. minkä seurauksena vatsakivut ja muut tulivat myös takaisin. Sairaala-arki siis jatkuu ja matkoja Tyksiin tulee jatkossakin tasaisesti.

Lisää tutkimuksia on myös tiedossa. Tällä hetkellä tutkitaan selittämättömiä selkäkipuja ja lihas- sekä hermoheikouden syitä. "Näistä nyt tehtävistä tutkimuksista ei tiedä, et sitte vastauksia tulee taas ens kuun aikana et löytyyks joku harvinainen sairaus, muu lihassairaus tai muu", Heidi kertoo. Mieleen muistuu parin vuoden takainen selittämättömän vatsakivun kanssa tietämättömänä eläminen, mikä oli perheelle todella raskasta aikaa. Toivoa kuitenkin on tilanteen selviämisestä, kun tuntematon tilanne lopulta selvisi viimeksikin. Ja onhan perheellä jotain mitä odottaa sairaalavierailuilta

“Kiitos kuuluu teille, piristätte meidän sairaala-arkea. Olette olleet Eemilin elämässä nyt 2,5 vuotta ja toivottavasti olette ihan siihen asti kun hän aikuistuu.”

 

Ilahduitko tarinasta? Lahjoita iloa lapsille, jotka ovat sairaalassa:

Sairaalaklovnit kiertävät sairaaloissa ilahduttamassa pieniä potilaita ja heidän perheitään.

Lahjoita ja tue työtämme! Lataa Sairaalaklovnien oma äppi!

Tilaa iloinen uutiskirjeemme (n. 4krt/vuosi)! Lue lisää työstämme täältä!