Klovniarki: Tarinoita vuosien takaa, osa 3

Sairaalaklovnitoimintaa on järjestetty Suomen yliopistollisten sairaaloiden lastenklinikoilla nyt jo 20 vuotta! Vuosien varrelle on mahtunut satoja tuhansia kohtaamisia, lapsia ja perheitä, hepuleita ja naurunremakkaa sekä roppakaupalla puhdasta rakkautta. Alle on koottu muutamia klovnitohtoreiden kokemuksia lähes 10 vuoden takaa!

Mittausmenetelmiä

Olimme menossa osastolta toiselle, kun kohtasimme käytävällä pojan pyörätuolissa. Hän nautti seurastamme kovin kuten myös paikalla olleet hoitajatkin. Niinpä jäimme siihen vähän pidemmäksi aikaa. Poika haastoi meitä klovneja erilaisilla jutuilla ja otti selvää mitä kaikkea osaamme – "No mut osaattekste sitä ja osaattekste tätä…” Tohtorit osasivat monenlaisia asioita ja mm. erilaisille asioille keksittiin erilaisia tapoja mitata.

Sitten tuli haastava kysymys. Poika kysyi klovneilta "Osaattekste mitata rakkautta?" Klovnit menivät hämilleen ja kyselivät neuvoa henkilökunnaltakin. Kukaan ei oikein keksinyt, miten sitä voisi mitata vaikka todettiin että kyllähän niin ihanaa ja tärkeää asiaa pitäisi voida mitata. Klovnit kysyivät pojalta apua ja tämä sanoikin tietävänsä vastauksen.

Klovnit kysyivät pojalta, että ”No miten sitä sitten mitataan?” ja poika vastasi varmana asiastaan "Äidin pusuista!”

Äiti yksin käytävällä

Työskentelen itse toimistolla, enkä siksi ole näkemässä ja kuulemassa niitä suoria palautteita työstämme joita saamme sairaaloissa. Joskus kuitenkin saan kuulla ihania tarinoita, jos työpaikkani tulee puheeksi.

Istuin viime kesänä kolmatta päivää lapseni koristurnauksessa, kun aloimme juttelemaan vieressä istuvan äidin kanssa niitä näitä ajankuluksemme. Jonkun ajan kuluttua hän kysyi, missä olen töissä. Kun kerroin, hän kiljahti, että ne klovnit ovat kyllä ihan parasta maailmassa! Hänen tyttärensä on sairastanut paljon, ja varsinkin pienenä oli ollut todella ahdistavia päivystyskäyntejä kun tilanne meni yllättäen kriittiseksi.

Kerran oli ollut juuri tällainen tilanne: Tyttö oli ollut täydessä paniikissa, mutta toimenpide oli pakko saada hoidettua nopeasti. Siinä hötäkässä äiti oli pakko potkaista ulos huoneesta kun viisi hoitajaa tuli pitelemään lasta. Hän oli istunut täysin pöllämystyneenä Lastenklinikan käytävällä, kun kaksi klovnia oli hänet bongannut kaukaa käytävältä ja tulleet viereen laulamaan ja juttelemaan. 

Äiti sanoi, että kaikki jännitys oli puhjennut itkuun ja nauruun yhtä aikaa. Vieläkin hänellä oli tapahtuneesta todella hyvä mieli. Hän sanoi, että oli aina ajatellut että ne klovnit ovat vain lapsia varten, mutta tajusi silloin, kuinka hän oli ollut yhtälailla klovnienergian tarpeessa. Suunnilleen näin hän vielä jatkoi: ”En tajua, miten ne voi olla psykologisesti niin tarkkasilmäisiä, että ne näki sieltä KAUKAA että toi äiti on nyt ihan pihalla. Ja että ne tuli siihen viereen ihan vaan mua varten. Ja lauloi. Ei ole kauhean montaa sellaista kokemusta, että susta olisi sillä tavalla välitetty, ihan kokonaan”.

Tunteiden käsittelyä miekalla

Varsinkin osastoilla joilla on lapsia pidempiaikaisessa hoidossa, törmäämme usein siihen, että he saattavat olla turhautuneita sairastamiseen, kivuliaisiin hoitoihin ja tylsään sairaalaelämään. Käytännössä tämä näyttäytyy helposti kiukutteluna ja komenteluna. Meillehän tämä sopii oikein hyvin. On tärkeää, että lapsilla on tilaisuuksia ja keinoja purkaa tunteitaan. Me klovnit olemme siihen aivan erinomainen maalitaulu. Aina välillä kävelemme esimerkiksi käskystä seiniä ja kaappeja päin pitkät tovit. Naurattaa väkisinkin.

Joskus lapsi menee kuitenkin niin kierroksille, että kohtaaminen on hankalaa. Näin oli kerran erään pienen pojan kanssa, joka vain huusi ja kiljui meille tullessamme huoneeseen. Ymmärsimme nopeasti, että negatiivistä energiaa pitäisi saada jotenkin purettua. Sängyllä lojui erilaisia muoviaseita ja jostain syytä ehdotin pojalle, että haluaisiko hän ehkä leikata meidän hiuksemme miekalla? Poika innostui heti valtavasti ja silmät loistaen huitoi meille pitkän tovin uusia kampauksia.

Tämän jälkeen poika rauhoittui ja rentoutui kokonaan. Meille tuli hieno ja herkkä klovnikohtaaminen, johon poika keskittyi tarkkaavaisesti. Pojan äiti oli myös silminnähden iloinen ja helpottunut. Meille jäi kohtaamisesta todella hyvä mieli ja lisäksi uudet kampaukset. 

Puhutaan sitten vain asiaa

Tapaamme sairaaloissa kaiken ikäisiä lapsia. Näistä usein haastavimpia ovat teinit, jotka pitävät pellejuttuja liian lapsellisina heille. Joskus näistä syntyy kuitenkin hienoja kohtaamisia, varsinkin jos tapaamme useampaan otteeseen.

Potilashuoneisiin mennessämme kysymme aina ensin luvan tulla. Kerran kun koputtelimme ovella, oli vastassa noin kuusitoistavuotias poika joka totesi ykskantaan, että jos meinaatte tänne tulla niin puhutaan sitten vain asiaa. Näin tehtiin.

Tapasimme poikaa monta kertaa ja keskustelut olivat lopulta syvän filosofisia. Poika oli älykäs, huumorintajuinen ja herkkä. Hän oli vakavasti sairas ja vietti paljon aikaa yksinään sairaalassa. Hän itse totesi, että on ollut melko paljon aikaa kelailla eri juttuja. Klovniroolia tiputtamatta olimme hänelle välittäviä aikuisia, joilla oli aikaa kuunnella. Nämä keskustelut ja tunnelma hänen huoneessaan ovat jääneet pysyvästi mieleen. Kaikkea hyvää filosofipojallemme, opetit meille paljon!

Ilahduitko tarinoista? Lahjoita iloa lapsille, jotka ovat sairaalassa juuri NYT!

Sairaalaklovnit kiertävät sairaaloissa ilahduttamassa pieniä potilaita ja heidän perheitään.

Lahjoita ja tue työtämme! Lataa Sairaalaklovnien oma äppi!

Tilaa iloinen uutiskirjeemme (n. 4krt/vuosi)! Lue lisää työstämme täältä!