Perheiden tarinat: Neelan tarina ja ystävyys klovnien kanssa

Neela ja klovnitohtori Matkimus Tutkailija (Joona Lindberg)

Perheiden tarinat: Neelan tarina ja ystävyys klovnien kanssa

Videopuhelu käynnistyy, kasvot ilmestyvät ruutuun. Toisessa päässä Neela ja äiti Minna hymyilevät iloisesti. Säädämme mikrofonien ja kuulokkeiden kanssa hetken, sitten päästään asiaan. Kysyn, että keitäs siellä on ja keitä muita perheeseen kuuluu.

Äiti kehottaa Neelaa syömään suun tyhjäksi ennen kuin vastaa kysymykseen. Neelaa naurattaa. Uusioperheeseen kuuluu Neela, isosisko ja isoveli sekä äiti Minna kumppaninsa Antin kanssa, minkä lisäksi vielä isä vaimoineen. Neela myös kovasti toivoo saavansa lemmikkikoiran, jonka nimeksi tulee Nelmo. Nimessä olisi kaikkien lasten nimien osat mukana, täydellinen nimi lemmikille. Äiti muistuttaa, että koiraa voidaan miettiä kunhan lapset ensin oppivat siivoamaan huoneensa. Neela naurahtaa ja alkaa piirtää.

Sairaalamatkan alku ja sairaala-arki

Neelan sairaalamatka on alkanut lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013, kun Neela itse oli vasta parin kuukauden ikäinen. Neela syntyi marraskuussa 2012 ja ensimmäisen kerran sairaalaan tultiin uutena vuotena, silloiselle Helsingin vanhalle lastenklinikalle, osasto kolmoselle, äiti kertoo. Luvassa oli heti kättelyssä 9 päivän osastojakso. 

Sairaala-arjen äiti koki ahdistavana. "Sitä tuijottaa vaan sitä kelloa että milloin pääsee kotiin tai milloin se infuusio tai hoitokerta loppuu", äiti muistelee. Kyse ei ole hänen mukaansa siitä, etteikö sairaalassa saisi hoitoa tai palvelua, mutta paikka ja siihen liittyvät tunnetilat ovat ahdistavia. Mutta sairaalassa on pakko käydä, sen tärkeyden ymmärtävät kaikki.

Ero osastopäivien välillä on suuri. Erityisesti päivien kulku riippuu siitä, kohtaako klovnit vai ei. "Esimerkiksi monta kertaa on oltu kolme päivää putkeen sairaalassa ja ekana päivänä, kun ei oo nähty klovneja, nii se aika ei kulu mihinkään, tuijotetaan vaan tippapulloa", äiti kertoo. "Ja sit seuraavana päivänä kun nähdään kalenterista, että klovnit ovat osastolla, niin sit sitä odotetaan. Ja sit kun ne klovnit tulee, niin yhtäkkiä ollaankin jo menossa kotiin sairaalajaksolta. Et se aika menikin ihan siivillä. Et siinä on isot erot siihen kun klovnit käy tai kun ne ei käy."

Toisinaan loputtomalta ja ahdistavalta tuntuvan sairaala-arjen keskellä klovnien lyhyetkin visiitit tuntuvat äidin mukaan aivan parhailta. Myös äiti saa nauraa ja on ihanaa nähdä, kuinka oma lapsi unohtaa sairaalan ja kaikki ympäriltä katoaa. Että enää ei ollakaan sairaalahuoneessa vakavassa tilanteessa, vaan jossain ihan muualla. Klovnien huumori on Minnan mukaan kohdistettu lapsille, mutta ihan yhtä lailla vanhemmat voivat nauraa tippa linssissä mukana.

Ensikohtaaminen klovnien kanssa

Joillain lapsilla on koko elämänsä mittainen suhde Sairaalaklovnien kanssa. Neelan ensimmäinen sairaalaklovnien kohtaaminen tapahtui, kun hän oli noin viiden kuukauden ikäinen. Tällöin Neela makasi vielä vaunuissa, mutta seuraili klovniparin puuhastelua aktiivisesti. 

Vuosi 2013, klovnitohtorit Zack Hoppson (Mikael Andersson) ja Matkimus Tutkailija tapaamassa 5kk ikäistä Neelaa.

Siitä lähtien Neela on käynyt noin kolmen kuukauden välein sairaalassa, välillä nopeilla käynneillä ja toisinaan jopa viikkoja kestävillä osastojaksoilla. Lähes kymmenen vuoden sairaala-arjen keskellä Sairaalaklovinen kohtaamisesta on tullut odotettu ja olennainen osa sairaalakäyntejä. “Lähes aina kontrollikäyntejä myöten on aina törmätty johonkin klovniin jollain tavalla”, äiti kertoo. "Nyt kun nykyään tunnetaan klovnien kanssa toisemme niin hyvin, niin se läppä on jo ihan eri tasolla, välillä tosi ronskiakin. Kaikki ei välttämättä ihan ymmärrä sitä." Klovnien työtä onkin ilon tuominen vakaviinkin tilanteisiin, ja välillä tilanne kaipaa vähän ravistelua, ronskimpaa toimintaa tai jotain ihan erilaista energiaa kuin mitä osaston huoneessa normaalisti on.

"Klovnilla kuuluu olla se punainen nenä ja ne vaatteet päällä, työnenä ja työvaatteet." 
Vuosien aikana Neela perheineen on tavannut todennäköisesti kaikki klovnit, joita Helsingissä on. Kaikki tuntuvat äidin mukaan myös tietävän Neelan, myös Helsingin ulkopuolella, ja kaikki ovat Neelan faneja! Neela fanittaa myös kaikkia klovneja (joskin Matkimus on paras, Neela huomauttaa, ja vilauttaa kameraan juuri piirtämäänsä kuvaa Matkimuksesta). 

Pandemian alussa klovnit olivat kevätkaudella hetken poissa sairaalasta, jolloin klovnit tekivät live-lähetyksiä, Punanenä-studiota sekä kaikenlaisia videotervehdyksiä suoraan lapsille ja muualle someen. Neela soitteli välillä Punanenä-studioon ja oli riemastunut kun studiossa olleet klovnit toisesta kaupungista tunnistivat Neelan, "Sä oot se Matkimuksen bestis!".

Kyselen mieleen jääneistä tilanteista klovnien kanssa. Neela muistaa tilanteen, jossa he olivat äidin kanssa vielä vanhalla lastenklinikalla. Neelalla oli mukanaan Ruusu-niminen unilelu-siili. Klovnitohtori Helli Hykkyrä tuli moikkaamaan Neelaa, mutta säikähti Ruusu-siiliä pahanpäiväisesti ja karkasi piiloon käytävälle. Neela sai lopulta vakuutettua Hellille, että Ruusu on ihan kiltti. Hetken päästä Hykkyrä saatiin rauhoittumaan. “Välillä on aika vaikeeta vakuuttaa klovneja siitä, että unilelut on kilttejä..” Neela kertoo.

Äiti on taltioinut ahkerasti vuosien varrella olleita klovnikohtaamisia ja muistelee niitä hetken yhdessä Neelan kanssa. Eräässä kuvassa syksyltä 2013 Neelalla oli mennyt jalka poikki jo toista kertaa, ja odoteltiin leikkaukseen pääsyä.

Klovnitohtori Helli Hykkyrä (Elina Reinikka) Neelan kanssa vanhalla lastenklinikalla.

Suurin osa klovnikohtaamisista on tapahtunut nykyään HUS Uuden lastensairaalan Taika-osastolla, joka on pitkäaikaispotilaiden vuodeosasto. Neelan ja äidin on tullut vietettyä täällä osaston eri huoneissa aikaa vuosien varrella todella monta päivää, viikkoa ja kuukautta. Äiti kuvailee esimerkkinä tilannetta, jossa Matkimus yrittää päästä huoneeseen, eikä osaa avata ovea. Neela taas yrittää parhaansa mukaan opastaa, mutta opastaminen ei ole aina helppoa (Neela naurahtaa ja jatkaa piirtämistä), sillä sairaalan ovet ovat niin paksut. "Pitäisi hankkia megafooni!", Neela huudahtaa. 

Matkimuksen kanssa on myös aloitettu matematiikan tunnit. Koetta ei kuulemma ole vielä palautettu, joten ei voi tietää vielä klovnin koulumenestyksestä. Neelan mukaan on kuitenkin epävarmaa, että voiko Matkimus ylipäätään edes oppia matematiikkaa.

Neela kertoo nauraen muistavansa, kun kerran oli menossa leikkaukseen, ja Matkimus oli myöhässä. Klovnitohtori oli katsonut kelloa väärin ja luuli olevansa päiviä, viikkoja tai vuosia myöhässä. Sillä kerralla Matkimus tuli myös nukutukseen asti mukaan, mikä oli Neelan mielestä mukavaa. Klovni yritti nukutusta odotellessa saada paperia roskikseen, siinä koskaan onnistumatta. Tätä seuratessa oli hyvä rauhoittua toimenpiteeseen ja nukahtaa hymy huulilla.

"Äitin mollaaminen on ihan parasta", äiti Minna kertoo ja selventää Neelan ja Matkimuksen tekevän yhdessä sellaista hyväntuulista äidin mollaamista. "Se on ehkä sellasta, meillä on Neelan kanssa ehkä vähän outo huumori mut se uppoo meihin. Välillä äiti jää juttujen vauhdissa ihan kakkoseksi, mutta Neela rokottaa Matkimukselle takaisin."


Klovnitohtori Matkimus Tutkailija sanailemassa Neelan kanssa, kenties mollaamassa äitiä.

Vanhemman kokemus Sairaalaklovneista

"Kyllä sitä aina itsekin odottaa, että päivä pelastettu, klovnit tuli!"

Äiti Minna kuvailee klovnien vierailua tai ihan vain käytävällä törmäämistä päivän pelastuksena. Se on vanhemmalle hetken hengähdystauko, jolloin ei itse tarvitse olla vastuussa lapsen viihtymisestä tai hyvästä olosta. "Se on itellekin jotenki sellainen hetki, että vaikka se kestää viis minuuttia, että “no pitäkää te hetki huolta tosta lapsesta niin mä tyhjennän aivot sillä aikaa", Minna kertoo. Hän kuvailee useita tilanteita "aivot narikkaan" -hetkinä, jolloin lapsi saa huomiota joltain toiselta ja hän voi vanhempana vain olla hetken rauhassa. 

Vanhemman ei tarvitse olla hetken ajan vastuussa yhtään mistään. Voi irrottaa kontrollista, päästää irti ja pitää hetken taukoa, äiti kuvailee tuntemuksiaan. On myös huojentavaa nähdä kun oma lapsi nauraa.

Sairaalaklovnien vierailuja odottavat siis lapset ja vanhemmat. Minnan mukaan sen kyllä huomaa, jos ei muutamana kertana olekaan nähty klovneja. Neelakin on tällaisissa tilanteessa pettynyt, että "höh ei nähty klovneja". Sitten on saatu Matkimukselta viestejä niin ne on kuitenkin piristäneet.

Nykyään lastenklinikoilla pitkiä aikoja viettäville potilasperheille on jaettu uuteen Klovniäppiimme sopivia Taika-avaimia, joiden avulla lapsi pääsee viestittelemään klovnien kanssa. Lue lisää Sairaalaklovnit-sovelluksesta täältä.

Eräänä ystävänpäivänä kävi juuri näin, että sairaalareissulla ei oltukaan tavattu klovneja. Neela oli piirtänyt Matkimukselle ystävänpäiväkortin, mutta ei päässyt antamaan sitä henkilökohtaisesti. Kortti jätettiin osastolle ja toivottiin hoitajien toimittaneen sen perille. "Seuraavana päivänä kortti ilmestyi klovnien Facebook-sivuille ja se oli Neelalle et JES, perille tuli!"

Matkimus ja Neelan askartelema ystävänpäiväkortti

Erityinen ystävyys Matkimus Tutkailijan kanssa 


Äiti kuvailee, että sairaalaklovnit ylipäätään ovat tulleet läheisiksi siitä syystä, että klovnit eivät "pelkää Neelaa tai sairautta." Läheisimmäksi on kuitenkin muodostunut, kuka muukaan, kuin Matkimus Tutkailija.

Neelan ja äidin puheissa toistuvat usein kohtaamiset tohtori Matkimuksen kanssa, johon perheellä on syntynyt erityinen ystävyyssuhde vuosien varrella. Äidin mukaan Neelan ja Matkimuksen huumorintajut kohtaavat täydellisesti. 

“Mä tykkään Matkimuksesta eniten, kun se on niin hauska ja kiva. Ja koska se on ollut mun kanssa eniten, niin se on niinku mun lemppariklovni”, Neela kertoo.

Tohtori Tolly von Tomera tuli viimeksi vierailemaan perheen ollessa osastolla. Neela tokaisi hänelle tilanteen kesken, että “Matkimus on kyllä parempi”. Kaikki repesivät nauramaan. Tomera ymmärsi yskän ja lupasi viedä Matkimukselle terveiset.

Klovnitohtori Tolly von Tomera (Pia Tapio) vierailulla Neelan luona.

"Neela on todella suorapuheinen ja Matkimus kestää sen", äiti kertoo. He pääsevät äidin mukaan tavallaan hyvällä tavalla nokittelemaan toisiaan, ja huumorit sopii täydellisesti yhteen. Yhteinen pitkä matka tuo myös luottamusta, jotta vähän ronskimpaan leikkiin ja sanailuun on myös mahdollista lähteä. Neelan ja Matkimuksen yhteinen huumori ja nokittelu onkin muokkaantunut vuosi vuodelta yhä ronskimmaksi ja hurjemmaksi, mikä on äidin ja Neelan mukaan ihanaa.

Se mikä äidille on tärkeintä klovnien kanssa, että klovnit eivät ota puheeksi sairautta tai voivottele. Että vaikka on menossa infuusio tai toimenpide tai mikä tahansa lääkitys, niin klovnien maailmassa ei olla sairaalassa, ei sairaalahuoneessa, ei sairaita. “Me ollaan jossain muualla, et ei puhuta siitä sairaudesta ja mitä on tapahtunut ja miks mä oon täällä. Vaan et MORO kiva nähä sua siistii!”. Sairaalassa oleminen tai infuusiossa istuminen ei ole klovneille mikään erityinen juttu tai este. "Me ollaan klovnien mukaan siellä vaan hengailemassa", äiti naurahtaa.

Se on Minnan mukaan varmaankin tärkein juttu myös Neelalle, että ei ollenkaan voivotella että "voi kun sulle on tullu murtuma" ja niin edelleen. Neela on sairaalassa vaan käymässä ja hengailemassa, se on normaali paikka ja normaali arkipäivä klovnin kanssa kohdatessa. Sairaus tai sairaala ei ole koskaan esillä puheissa tai lauluissa. Siellä puhutaan jostain ihan muusta, "tyyliin joskus on kysytty että kävitkö eilen kakalla, opettaja on ihan tyhmä, mitä ruokaa söit tai haetaanko jätskit jostain keittiön perukoilta", äiti kommentoi ja molemmat räjähtävät nauruun.

Matkimus saattamassa Neelaa toimenpiteeseen, täysi tohina päällä tietenkin.

Neela tutustuu keskustelun aikana Sairaalaklovnit-äpin Klovnigallerian kautta eri klovnitohtorien taitoihin, kuten pierutieteeseen, luppoaikailuun tai tsik-tsakkailuun, ja vertailee klovneja toisiinsa. Kaikkien taitoja vertaillaan luonnollisesti Matkimuksen taitoihin ja tähtien määrään kussakin taidossa.

Äiti laittaa kännykästä soimaan videon, jossa Matkimus laulaa ukulelen säestyksellä hurjaa sammakkolaulua. Kännykän kaiuttimesta pauhaa “KVAAKVAAKVAA!”, naurunremakkaa sekä Neelan ja Matkimuksen välistä sanailua. Äiti kommentoi, että meininki on aina niin kova kun Neela ja Matkimus pistää menemään, että ihan hiki tulee. "Koko osastolla kuuluu kyllä varmasti, kun Neela ja Matkimus pistää menemään, hoitajilla posket punastuu kun kuulee."

Neela sanoitti erästä sairaalareissua varten Matkimukselle biisin, jonka Matkimus oli sitten säveltänyt ja lauloi sen videoviestissä takaisin Neelalle. Mukana viestissä oli myös ne paljon puhutut matematiikan tehtävät. Katso Matkimuksen video alta!

Mitä Neelalle nyt kuuluu

Perheelle ja Neelalle kuuluu hyvää. Hoidot ja kontrollit jatkuvat siihen asti kun Neela täyttää 16 tai 17 vuotta. Äiti ja Neela ovat tulossa ensi viikolla taas kontrolliin. Molemmat pohtivat ääneen, että keitä klovneja tällä kertaa tavataan ja mitä taas tehdään. "Taas kohta leikataan ja ei tiedetä kuinka kauan ollaan, toivottavasti törmätään johonkin klovniin", Minna selvittää. “Matkimus!”, Neela kommentoi tiukasti väliin. 

Ilahduitko tarinasta? Lahjoita iloa lapsille, jotka ovat sairaalassa:



Sairaalaklovnit kiertävät sairaaloissa ilahduttamassa pieniä potilaita ja heidän perheitään.


Lahjoita ja tue työtämme! Lataa Sairaalaklovnien oma äppi!

Tilaa iloinen uutiskirjeemme (n. 4krt/vuosi)! Lue lisää työstämme täältä!


 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perheiden tarinat: Eetun ja klovnien ystävyys

Perheiden tarinat: Venlan tarina - Matomoikkauksia jo kuuden vuoden ajan!

Klovnisto tiedottaa: Perheiden palautteita keväältä 2023